Tervetuloa kaikille! Tangram siirtyi vuodatukseen minkä johdosta toivoisin kovasti, että kommentteja ropisisi lisää. Simit näyttävät hieman erilaisilta, sillä parempien ladattavien myötä myös simini ansaitsivat tyylinmuutoksen. Toivottavasti jokaisen hahmon tunnistaa, ei muutos kovinkaan radikaali ole. Toivon, että kommentoit tätä osaa ja kysy ihmeessä, jos jotain kysyttävää ilmenee! -Susiprinsessa

-----------------------------------------------------------------------------------------

Aamuinen hämärä oli laskeutunut satamaan. Kalalta lemuavat tynnyrin haisivat monesta niin ällöttäviltä, että he pysyttelivät hyvän matkan päässä satamasta. Kuitenkin se veti puoleensa mukavasti ihmisiä, toiset seikkailujen perässä ja... No, toiset vain täyttämässä velvollisuuksiaan.

-Anteeksi hyvä herra, Sora tervehti kohteliaasti. -"Olisiko teillä tarvetta muutamalle reippaalle merimiehelle?"
-Ei, olen pahoillani, mies vastasi. -"Tähän aikaan ei lähde tuskin kukaan merille. Siellä tapahtuu nykyään kummia."
-Jaahas, no, olisiko teillä havaintoa, että kuka sataman kapteeneista olisi halukas pestaamaan meidät? Sora jatkoi jo hieman kiivastuneena.

 Mies nähtävästi vaistosi sen, sillä hän sanoi tylysti, ettei hänellä ole aavistustakaan.

-Tämä on aivan toivotonta! Mirella tuhahti. -"Minä en pidä tästä yhtään."
Katsahdin Mirellaan: -"Koeta kestää, kyllä me pian löydämme jonkun, jo..."

-Kuulinko oikein, etsittekö te laivaa, joka pestaisi teidät? Kysyi hieman humaltunut mies, joka oli ilmeisesti kuunnellut juttujamme.
-Kyllä, olisiko teillä aavistustakaan, kuka saattaisi pestata meidät? Kysyin innokkaana.

-No, kapteeni  Kotkansilmä pestaa parhaillaan uutta miehistöä. Jos kiirehditte saatatte ehtiä.
Väläytin miehelle hurmaavimman hymyni: -"Kiitos tuhannesti herra!"

Hetken päästä Sora katsahti minuun suurilla vehreillä silmillään: -"En tiedä on tämä hyvä idea."
-Se on aivan loistava idea! Kuka nyt ei haluaisi 4 'raavasta' miestä joukkoihinsa? Kiljaisin ja tirskahdin. Muistin, miltä Mirella oli näyttänyt kuullessaan, että hänen tulisi pukeutua mieheksi.
-Älä pelkää Mirella, sanoin ja taputin tätä kevyesti olkapäälle. -"Voit olla ihan oma itsesi."
Huomasin Soran katseen viipyvän kauan minussa.
-Olen huolissani... Mitä jos kaikki ei menekkään hyvin? hän mutisi ja sipaisi poskeani.

-Kyllä menee. Sethina on suojanamme.

-En kestäisi, hän jatkoi, "Jos sinulle sattuisi jotain."
Mirella pilasi herkän hetkemme töytäisemällä minua olkapäähän.
-Hei, Daniel löysi sen kapteenin, hän kimitti. -"Tulkaa."

Kävelimme kaikki kolme puolijuoksua Danielin luokse. Hän keskustelikin innokkaana kapteenin kanssa.

Kapteeni näytti jotenkin... tutulta...?


-Anteeksi, kysyin hämilläni ja koetin käyttäytyä kohteliaasti. -"Tunnenko teidät jostain?"
Mies kääntyi minua kohti ja väläytti täydellisen hymynsä: -"Kyllä, ellei sinulla ole ihan kamalan huonoa muistia, Lemon."


Will...?

Katsoin Williä silmät suurina. Hän... hän oli palannut!

-Kuinka.. Mitä.. äh.. sinä... , sopersin, sillä niin sekaisin minä olin. Hän katsoi suloisesti minua ja kaappasi syleilyynsä. Halatessaan hän vielä kuiskasi korvaani:

-"Tulin hakemaan sinut. Rakastan sinua."

Istuimme kahdestaan kapteenin kajuutassa. Will ja minä. Hän oli luvannut pestata minut sekä muut tangramin palaset miehistönsä jatkeeksi. Kuitenkin vain vähäksi aikaa, kunnes pääsisimme päämääräämme. Selitin hänelle innoissani Sethinan kertomat tarinat tangramista ja Will kuunteli tarkasti. Välillä hän sulki silmänsä ikäänkuin keskittyäkseen paremmin.
Minua hymyilytti hänen tekonsa.

-Will...
-Niin Lemon? Hän vastasi ja käänsi katseensa minuun. Vasta nyt tajusin hänen silmänsä olevan lähes saman väriset kuin Soran. Yhtä... täyteläiset. Voi ei. Olin taatusti loukannut Soran tunteita.

-Tuota, minun täytyy puhua ystävilleni hetkiset, joten suonethan...?

-Totta kai, Will sanoi harmonisesti. -"Voinhan kysyä sitä ennen sinulta yhden asian?"



Muutaman minuutin kuluttua suljin kapteenin kajuutan oven. Minua tärisytti hetkisen enkä pystynyt saamaan sanaa suustani. Käännähdin nopeasti ympäri. Sora seisoi edessäni tympääntynyt ilme kasvoillaan.
-Hei, kuiskasin varovasti. Hän ei vastannut. Tuijotimme toisiamme pitkän minuutin.
-Sora, minä..., aloitin. -"Olen pahoillani."
Hän kääntyi ympäri ja haisteli raikasta meri-ilmaa.

-Ymmärrätkö sinä, hän kuiskasi hiljaa. -"Tajuatko, kuinka vaikeaksi teet minulle asiat..."
Silmiini kirposivat kyyneleet: -"Olen pahoillani, en aikonut satuttaa..."
-Ostin sinulle lahjankin, Sora mutisi ja laski lämpöiset sormensa olkapäilleni. -"Ajattelin, että pitäisit niistä." Hän asetti kauniit korvakorut käteeni ja katsoi minua surullisesti.

-Sora, nyyhkäisin hiljaa. -"Will kosi minua äsken ja..."
Hän nosti sormensa suulleni ja katsoi syvälle silmiini: Huomasin silmien värin muuttuneen.
-En päästä sinua, hän ärjähti ennen kuin lähti.

Tuijotin hiljaa merta ja koetin miettiä, mitä minun tulisi tehdä.


-Olet niin kaunis! Mirella kiljaisi korjaillessaan pukuani. -"Melkein yhtä kaunis kuin minä hääpäivänäni." Katsoin häneen kummastuneena: -"O-oletko naimisissa? Hän kiinnitti korviini Soralta saamani korvakorut.
-En ole enää, kultaseni, en enää. Voi, siitä on vuosia, olin niin kaunis ja mieheni, no tietenkin hän oli hyvännäköinen, en minä nyt ketä tahansa lumppua naisi. Kävi kuitenkin niin, että juuri poistuessamme kirkosta... No, mieheni 'paloi' vihreässä tulessa jättämättä mitään jälkeensä."
-Paloi vihreässä tulessa? Mitä ihmettä se mahtaa tarkoittaa?
-Tiedä häntä. Muistan, kuinka lieskat nuolivat hänen vartaloaan. Se oli aavemaista!
-Olen kovin pahoillani, sanoin anteeksipyytävästi.
-Älä suotta ole. En minä häntä rakastanut. Nain vain rahojen vuoksi. Ja ulkonäön.

-Mirella! Kivahdin ja muksautin häntä olkapäähän. -"Olet ihan tyhmä!"
-Voi kuule, nuorena sitä ihminen suostuu mihin tahansa. Kyllä sinäkin nait nyt Willin, hän sanoi silmät kateutta hohkaen.
-En minä suostu mihin tahansa!
Hän katsoi minua kuin typerystä: -"No eilen sitä oltiin niin onnellisia Soran kanssa."


Kiusaannuttava hiljaisuus vallitsi Soran ja Willin lähellä.
-Anteeksi kun varastan tyttösi, Will naurahti niin kepeästi, kuin olisi puhunut säästä. -"Mutta hän oli kyllä ensin minun."
-Miten vaan, Sora tiuskaisi ääni kireänä. -"Voin taata, että sitä en häntä saa."
-Mutta haluaako hän oikeasti sitä? Haluaako hän sinut?

-No totta hemmetissä! Sora ärjähti.

-Mitäs täällä tapellaan? Mirella kysyi nenäkkäästi. Ilmeisesti hän vaistosi jo hieman pingoittuneen tunnelman. -"Daniel? Minne ihmeeseen se pojankoltiainen oikein katosi?"
-Sinuna puhuttelisin kruununperillistä hieman kunnioittavammin, sanoin hiivittyäni Mirellan taakse. -"Sitä paitsi, hän on aivan takanasi.

Will mittaili minua päästä varpaisiin ja nyökkäsi hyväksyvästi. Oloni oli kuin näyttelykoiralla. -"Aloitetaanko jo seremonia?" Hän kysyi huolettomasti. Nyökkäsin vaisusti.
-Hetkinen! Sora naurahti, yrittäen tavoittaa Willin kepeää äänensävyä. -"Ainoastaan kapteenihan voi vihkiä tällä aluksella. Kukaan ei uskoakseni ole pappi."

Mirella katse muuttui kummastuneeksi: -"Totta! Mutta kuinka Will voi samaan aikaan vihkiä itsensä sekä mennä naimisiin? Sillä vihkiänhän tulee olla koulutukseltaan pappi taikka kapteeni..."

-Asia on helposti ratkaistu, Daniel vastasi väläyttäen leveän hymynsä. -"Siirrä kapteenin virka toimituksen ajaksi Soralle."

-Siirtäisin mieluummin sinulle kuin hänelle, Will vastasi hieman hämmentyneenä.
-Se ei valitettavasti sovi, sillä olen alaikäinen. Eikä kukaan mukaan kelpaa tästä laivasta, sillä he eivät osaa vihkikaavaa.
-Mutta minä osaan! Sora sanoi hymyillen. -"Kajuuutassa, sänkyni vieressä sattui olemaan raamattu. Mukavaa iltalukemista se vihkikaava."
-Hyvä on sitten, Will ärähti.

Kaikki kohdistivat katseensa kuin lumoutuneena minuun sekä Williin.
-Tahdotko sinä, Will Palmer, ottaa Lemonin vaimoksesi ja rakastaa häntä niin myötä kuin vastoinkäymisissä elämäsi loppuun saakka? Sora sanoi huolitellusti ja piti kasvonsa vakaana. Minusta kuitenkin tuntui, kuin hän olisi taistellut naurua vastaan.
-Tahdon, Will sanoi ja nikkasi silmää. Äkkiä minua alkoi pyörryttää.
-Tahdotko sinä, Lemon Margaretha Dirella White, ottaa Willin mieheksesi ja rakastaa häntä niin myötä kuin vastoinkäymisissä elämäsi loppuun saakka?

-Mm.. T-tahdon, ääneni särisi ja oloni oli hutera ja heikko. Pian se on on ohi. Pian olen Lemon Palmer.
-Tahtooko joku esittää vastalauseen? Sora kysyi ja hän hymyili Danielille.

Daniel esitti kummastunutta ja totesi kuuluvasti: -"Tjaah... No tuota, anteeksi herra pappi, mutta tehän olette nyt kapteeni ja voitte määrätä laivaanne sekä sen miehistöä. Mietin, vain, että miksi ette käske miehiänne vangitsemaan tuota retkua, joka on juuri naimassa tyttöänne?"

Arvasin. Tiesin, että he juonisivat jotain.

Sora naurahti ääneen niin kovasti, että aivan säpsähdin. Will tuojotti tätä silmät vihaa leimuten.

-Miehet, Sora nauroi ja oli tikahtua. -"Vangitkaa tuo mies."

Ja miehet eivät voineet muutakaan kuin totella. He ajoivat Willin lankulle.
-Hyppää, Sora nauroi ja hymyili ovelasti. -"Sanoinhan, ettet saa häntä. "
-Hitto vieköön, minähän olen merirosvo! Tulen saamaan hänet sinulta ja kun jälleen tapaamme, minä...

Sora täräytti lautaa ja Will putosi molskahtaen veteen: -"Sitä ennen toivon haiden syövän sinut.", hän lisäsi ja käänsi avomerelle selkänsä ja näin Soran kasvoilla häilyvän voitollisen virneen.


-Sinä! Kuinka sinä saatoit! Juoksin kiljuen Soran luokse ja potkin ja löin häntä, mutta hän vain nauroi voitokkaasti. Tuijotin häntä vihaisesti ja nappasin miekan telineestä: -"Nyt saat kärsiä, Sora."Hän katsoi minuun huvittuneena ja otti itsekkin miekan. -"Vain niin, varo ettet itseäsi telo."
-Sinuna varoisin pääsi puolesta, tiuskaisin ja humautin miekkaani häntä kohti. Sora väisti sen helposti. -"Ohoh, oletpa taitava.", hän sanoi ivallisesti.

Astuin askeleen sivulle ja näytin kieltäni. Hän hymyili minulle iloisesti, kuin olisin irvistämisen sijasta lähettänyt lentosuukon.

-Tajuatko sinä? Tajuatko sinä kuinka typerästi teit? Hänhän voi kuolla!
-Minulle aivan sama, Sora tirskahti ja hyppäsi leikkisästi miekkani yli.

Juoksin tätä kohti valmiina heilauttamaan miekkaani silmät kyynelissä ja hän tarttui lempeästi käsiini yrittääkseen irrottaa miekkani.

-Rakastatko minua? hän kysyi ja siveli sormellansa poskeani.
-Rakastanhan minä, nyyhkäisin hiljaa ja hän kaappasi minut syleilyynsä. Voi kuinka helppoa olisi vain unohtaa huolet ja hukkua hänen rakkauteensa...

-"Mutta", jatkoin vähän ajan päästä. -"En tiedä onko se reilua... oikein."
Sora katsoi minuun ja mutristi kulmiaan: -"Oletko koskaan ajatellut itseäsi?"
Suutelimme ja iltahämärä laskeutui hiljalleen yllemme. Toivoin Sethinan suojelevan meitä parhaansa mukaan pahuudelta, ja johdattavan eteenpäin. Sethina, suojele Williä.

Osan 5. loppu.

Näin loppuu osa 5. Anteeksi päivitystahtini hitaus, nyt todellakin tähän tulee muutosta. Toivoisin teidän muistavan, että mitä enemmän kommentoitte, sitä nopeammin osat valmistuvat :)